Pysäköintivirhemaksu

Missä ja kenelle pysäköintivirhemaksu voidaan määrätä

Pysäköintivirhemaksu koskee yleistä aluetta: katuja, teitä ja kunnan pysäköintialueita. Yksityisellä alueella tai maastossa maksun voi määrätä vain kiinteistön omistajan tai haltijan pyynnöstä tai valtuutuksella. Jos seisot kauppakeskuksen tai taloyhtiön omalla pysäköintialueella, kyse on lähes aina toisesta järjestelmästä eli valvontamaksusta.

Maksu voidaan määrätä pysäköintivirheen lisäksi joutokäyntirikkomuksesta. Maksuvelvollinen on ensisijaisesti virheen tehnyt kuljettaja, mutta maksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän tehnyt pysäköintivirhettä tai ettei maksun määräämiselle ollut edellytyksiä (727/2011 9 §). Kynnys on siis todennäköisyys – ei täysi näyttö.

Kahdessa tilanteessa maksua ei saa määrätä lainkaan (2 § 1 mom.): jos asia käsitellään rikosasiana, tai jos tekijä ei ollut tekohetkellä täyttänyt viittätoista vuotta. Ikäraja lasketaan tekohetkestä, ei siitä milloin maksu määrätään, ja se on ehdoton este – ei lieventävä seikka.

Kolme rajaa, jotka laki asettaa maksujen määrälle

Nämä ovat kansallisia sääntöjä – ne eivät vaihtele kunnittain.

• Jatkuvasta virheestä enintään kolme maksua. Uutta maksua ei saa määrätä ennen kuin on kulunut vuorokausi edellisen määräämisestä. Rengaslukon kiinnittämisen jälkeen maksua ei saa määrätä lainkaan.
• Joutokäyntirikkomuksesta enintään 35 euroa. Maksu on sama kuin vastaavalla alueella pysäköintivirheestä – mutta katto on 35 euroa, vaikka alueen pysäköintivirhemaksu olisi korkeampi.
• Samalla teolla tehdyistä useista virheistä tulee yksi maksu. Poikkeus: jos samalla teolla on tehty sekä pysäköintivirhe että joutokäyntirikkomus, molemmista määrätään oma maksunsa.

Lähde: laki pysäköinninvalvonnasta (727/2011) 3 §:n 2–4 momentti.

Paljonko pysäköintivirhemaksu on?

Laissa pysäköinninvalvonnasta (727/2011) 3 §:ssä maksun perusmäärä on 20 € pysäköintivirheen laadusta riippumatta. Sisäministeriön asetuksella voidaan kuitenkin säätää korkeammasta maksusta kunnassa tai sen osassa, jos siihen on liikenteellinen syy – esimerkiksi liikennetiheys, paikoitustilojen niukkuus tai pysäköintivirheiden määrä.

• Lain perusmäärä: 20 €
• Enimmäismäärä: 60 €
• Enimmäismäärä siinä kunnan osassa, jossa pysäköintimaksu on suurin: 80 €

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sama virhe maksaa eri verran eri kaupungeissa, ja isoissa kaupungeissa myös eri verran keskustassa kuin laitakaupungilla. Emme julkaise tällä sivulla yhtä ”Suomen summaa”, koska sellaista ei ole. Oman kuntasi voimassa oleva maksu löytyy kaupunkisivuilta.

Miten maksu annetaan tiedoksi

Päätös kiinnitetään yleensä ajoneuvoon näkyvälle paikalle. Jos sitä ei voida tehdä, päätös voidaan antaa tiedoksi muulla laissa säädetyllä tavalla. Tiedoksiannon tapa ratkaisee sen, mistä päivästä määräajat lasketaan – tarkista siis päätöksestä sen päiväys.

Päätös on annettava tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa pysäköintivirheen tai joutokäyntirikkomuksen tekopäivästä (8 § 3 mom.). Tämä määräaika on helppo unohtaa, koska se ei koske sinua vaan viranomaista – mutta se on ehdoton. Jos päätös tavoittaa sinut vasta puolen vuoden jälkeen tekopäivästä, se on annettu tiedoksi myöhässä, ja se kannattaa sanoa oikaisuvaatimuksessa.

Jos päätös lähetetään kirjeellä, sinun katsotaan saaneen sen tiedoksi seitsemän päivän kuluttua lähettämisestä – mutta vain jollei muuta näytetä. Olettama on siis kumottavissa. Jos kirje tuli myöhemmin tai ei lainkaan, se ratkaisee, olitko ajoissa oikaisuvaatimuksesi kanssa, ja postileima tai muu selvitys kannattaa ottaa talteen.

Kaikista havaituista virheistä ei seuraa maksua. Valvoja voi antaa pelkän huomautuksen (5 §) tai luopua toimenpiteistä kokonaan (6 §), jos virhe on vähäinen tai olosuhteet sitä puoltavat. Huomautukseen tai toimenpiteistä luopumiseen ei voi hakea muutosta, koska maksua ei ole määrätty.

Maksuaika ja viivästyskorotus

Pysäköintivirhemaksu on suoritettava 30 päivän kuluessa päätöksen tekemispäivästä. Jos päätös on annettu tiedoksi 8 §:n 2 momentin tavalla, määräaika lasketaan tiedoksisaannista. Pysäköinninvalvoja voi hakemuksesta myöntää maksuajan pidennystä.

Jos maksua ei suoriteta ajoissa, se peritään korotettuna. Laissa 727/2011 17 §:ssä ei ole euromäärää, vaan pykälä viittaa saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) 10 a §:n 1 momentin 3 kohtaan. Korotus on tämän perusteella 14 €.

Kahta yksityiskohtaa samasta pykälästä ei juuri kerrota. Ensinnäkin samaa saatavaa koskevasta uudesta maksuvaatimuksesta saa periä vain puolet – toinen karhukirje samasta maksusta ei siis tuo uutta täyttä korotusta (10 a § 1 mom. 4 kohta). Toiseksi maksuajan pidennys ei välttämättä ole ilmainen: siitä saa periä enintään 5 euroa (6 kohta). Se on silti selvästi vähemmän kuin koko korotus, joten pidennyksen pyytäminen kannattaa lähes aina, jos tiedät ettet ehdi maksaa ajoissa.

Oikaisuvaatimuksen tekeminen ei pidennä maksuaikaa, eikä valitus estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei valitusviranomainen toisin määrää (16 §). Jos maksu myöhemmin poistetaan, jo suoritettu maksu palautetaan (18 §).

Rengaslukko

Ajoneuvoon saadaan pysäköintivirheen johdosta kiinnittää rengaslukko, jos ajoneuvo voitaisiin siirtää ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 5 §:n 1–3 momentin perusteella (4 §). Rengaslukon käyttämisestä peritään kiinteä korvaus.

Korvaukselle ei ole laissa euromäärää: kunnan perimä korvaus määräytyy kunnallisen viranomaisen hyväksymän taksan mukaan ja poliisin perimä valtion maksuperustelain (150/1992) mukaan. Summa on siis kuntakohtainen, kuten itse pysäköintivirhemaksukin. Rengaslukkoa koskevaan päätökseen haetaan muutosta samalla tavalla kuin pysäköintivirhemaksuun.

Lukkoa ei tarvitse irrottaa ennen kuin korvaus ja siirtämislaissa tarkoitetut pysäköintivirhemaksut on suoritettu – ellei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää (4 § 2 mom.). Maksaminen ei siis ole ainoa tie ulos lukosta, vaikka se käytännössä on nopein.

Jos sekä kuljettaja että omistaja maksaa

Koska maksusta vastaa sekä virheen tehnyt kuljettaja että ajoneuvon omistaja tai haltija, sama maksu tulee toisinaan maksetuksi kahdesti – tyypillisesti kun auto on lainassa. Laki ratkaisee sen, kumpi saa rahat takaisin: liikaa suoritettu määrä palautetaan omistajalle tai haltijalle, ei sille joka maksoi viimeisenä (18 § 2 mom.).

Omistajalla tai haltijalla on lisäksi takautumisoikeus: hän saa periä maksamansa pysäköintivirhemaksun ja rengaslukkokorvauksen siltä kuljettajalta, joka virheen teki (19 §). Auton lainaaminen ei siis siirrä laskua pysyvästi omistajalle – mutta perintä on hänen vastuullaan, ei viranomaisen.

Jos maksu on määrätty, vaikka 2 §:n este oli olemassa – esimerkiksi asia käsitellään rikosasiana – palautusta on haettava kuuden kuukauden kuluessa. Palautus ei tule itsestään (18 § 1 mom.).

Näin haet muutosta: ensin oikaisuvaatimus, vasta sitten valitus

Pysäköintivirhemaksua koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta suoraan valittamalla (14 §). Reitti on kaksivaiheinen ja siinä järjestyksessä:

1. Oikaisuvaatimus pysäköinninvalvojalle. Se on tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun päätös kiinnitettiin ajoneuvoon tai annettiin muutoin tiedoksi (15 §). Myöhässä tehty oikaisuvaatimus voidaan tutkia, jos siihen on erityinen syy. Päätös oikaisuvaatimukseen annetaan tiedoksi kirjeellä, ja tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä.
2. Valitus hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Laissa 727/2011 oleva 16 § ei itse sisällä määräaikaa, vaan viittaa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019). Sen mukaan valitus on tehtävä kirjallisesti 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista, ja hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta vain, jos KHO myöntää valitusluvan.

Vaihe vaiheelta, sisältövaatimuksineen ja määräaikoineen: näin teet oikaisuvaatimuksen →

Oikaisuvaatimus kannattaa perustella konkreettisesti: mitä liikennemerkki tai lisäkilpi kohdassa sanoi, mihin aikaan ajoneuvo oli paikalla, ja mitä todisteita sinulla on (valokuva paikasta, maksukuitti tai pysäköintisovelluksen tosite). Pelkkä ilmoitus siitä, ettei maksu tunnu kohtuulliselta, ei ole oikaisuperuste.

Jos maksua ei makseta

Pysäköintivirhemaksu, sen korotus ja rengaslukkokorvaus ovat suoraan ulosottokelpoisia: perimiseen ulosottotoimin sovelletaan lakia verojen ja maksujen täytäntöönpanosta (706/2007), johon 727/2011 22 § viittaa. Tuomioistuimen päätöstä ei siis tarvita ennen ulosottoa.

Tämä on yksi selvimmistä eroista yksityisen alueen valvontamaksuun, jota ei voi periä ulosotossa ilman käräjäoikeuden tuomiota. Ero on kuvattu sivulla valvontamaksu.

Lähteet

• Laki pysäköinninvalvonnasta (727/2011) 3 §, 4 §, 5 §, 6 §, 9 §, 14 §, 15 §, 16 §, 17 §, 18 § ja 22 § – Finlex, ajantasainen säädös
• Laki saatavien perinnästä (513/1999) 10 a § – Finlex
• Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) – valitusaika ja valituslupa korkeimpaan hallinto-oikeuteen – Finlex
• Tampereen kaupunki, pysäköintivirhemaksu (maksuaika ja korotus) – tampere.fi
• Kouvolan kaupunki, pysäköintivirhemaksu – kouvola.fi

Tiedot ovat yleisiä eivätkä korvaa oikeudellista neuvontaa. Tarkista aina oman kuntasi voimassa oleva maksu kunnan omilta sivuilta.